Sillisalaatti

Elossa ollaan, vaikkei blogin päivittämistiheys ehkä sitä indikoikaan. Viime aikoina tämä neiti on touhunnut paljon kaikkea muuta kuin käsitöitä.

Työt pitää kiireisenä. Asianajotoimisto, jossa olen töissä, on keskittynyt konkurssi- ja maksukyvyttömyysoikeuteen. Meneillään olevan talouden taantuman huomaa kyllä meillä töissä kun joka viikko tulee uusia konkurssipesiä hoidettavaksi.

Kotosalla on luettu kirjoja ja keskitytty kauneudenhoitoon.





Turhamaisuus on ulottunut ihan koiraankin asti, joka on joutunut kärsimään uusista siipivaljaistaan. Batman!


Käsityöprojekteista on vain lähinnä haaveiltu langan,

tarvikkeiden,


ja lehtien muodossa.


Jotain on tehty ihan valmiiksikin, tästä kuvia lisää myöhemmin.


Lisäksi tällä hetkellä pingotettavana on yksi villapaita, toinen viimeistelyn alla puikoilla ja huivi odottamassa omaa pingotusvuoroaan. Lankoja on tilattu lisää Suomesta ja ulkomailta. Ompelukonekin hurisee välillä kun iski jälleen innostus ommella koiranvaatteita.

Kiireisenä meitä pitää myös uusi perheenjäsen, nyt 14-viikkoinen Herman <3.


Isoveli Urho on ottanut pikkuisen hyvin vastaan.

Winter Blooms

Tänään tuli postissa odotettu paketti, nimittäin Kim Hargreavesin uusin mallikirja. Entuudestaan minulla on Hargreavesilta jo Breeze. Tämän uusimmankin kirjan kuvat netissä vakuuttivat siinä määrin, että oli pakko tehdä tilaus!

Hargreavesin tyyli ainakin tämän kirjan osalta on mun yleiseen tyyliin nähden vähän turhan hieno ja tyttömäinen, mutta luulen että nämä mallit vetoavat muhun erityisesti juuri nyt, kun käy töissä, jossa pitää käyttää vähän siistimpiä ja virallisempia vaatteita kuin aikaisemmin. Olen kyllä toisaalta nauttinut siitä, että töihin saa pukeutua harkiten, seistä peilin edessä ja miettiä sopivia yhdistelmiä. Tästä kirjasta sainkin monta virikettä uusiksi työvaatteiksi; muun muassa seuraavat mallit puhuttelivat minua:

(kuvat: www.kimhargreaves.co.uk)

Työhön sopivaa tyylikästä on myös puikoilla, nimittäin täällä on hiljalleen valmistumassa Vilman Bubbleroy. Ompelurintamallakin on edistytty, sillä naapurikoiran takki tuli viimein valmiiksi ja pääsi pari päivää sitten uuden omistajansa päälle. Valitettavasti unohdin täysin ottaa takista kuvia, mutta Väiski-koiran omistajat lupasivat niitä ystävällisesti räpsiä ja lähettää minullekin. Takkikuvia siis luvassa myöhemmin!

Ei todellakaan mikään nine-to-five

Neulominen kärsii. Melkein heti Suomeen palattuani sain töitä. Olen nyt käynyt kolme viikkoa kokopäiväisesti töissä eräässä asianajotoimistossa. Minähän opiskelen oikeustiedettä, eikä valmistumisen tiellä ole enää muuta kuin gradu ja pari tenttiä. Sain siis opiskelijalle tarkoitetun työpaikan, määräaikaisen ja huonosti palkatun. Työpaikka kuitenkin!

Työpaikka on unelmien täyttymys, sillä työ on todella mielenkiintoista. Joka päivä oppii jotain uutta ja työpäivät kuluvat kuin siivillä. Raskasta tämä kuitenkin on. Menen töihin joka päivä kahdeksaksi, mutta harvoin pääsen neljältä kotiin. Asianajotoimistoissa on ihan tavallista paiskia pitkiä päiviä. Vaikka lähtisin kotiin puoli kuuden jälkeen, aina joku jää vielä toimistolle. Vapaa-ajalla yritän vielä ehtiä jumpalle ja koiran kanssa ulos ja tenttiinkin pitäisi lukea, joten neulomista ei taas ehdi niin kovin paljon harrastamaan.

Jotain on kuitenkin saatu aikaiseksi.


Malli: Baudelaire by Cookie A., Knittyssä
Lanka: Sandnes Garn Sisu, vajaa 2 kerää
Puikot: 2,5 mm

Vaikka mittasin koipeni mielestäni ihan oikein, tuli näistä sukista silti liian isot minulle. Ne lähtevätkin postilla Keski-Suomeen nuorimmalle pikkusiskolle.

Kaikkea sitä pitääkin mennä lupaamaan

Ulkoilutin koiraa vähän aikaa sitten ja törmäsimme lenkillä naapurin kääpiösnautseriin Väiskiin. Väiskin iskä ihasteli Urhon vaatetusta ja kerroin, että takki on ommeltu ihan omin pikku kätösin. Siihenpä toteaa Väiskin iskä että Väiskillekin on kovasti takkia metsästetty, mutta oikeanlaista ei ole löytynyt. Haussa olisi nimittäin TPS-takki, eli takki jossa olisi mustavalkoinen väritys ja tepsin logo!

Samaan hengenvetoon Väiskin iskä kysyi, voisinko minä ommella Väiskille kyseisen fanitakin ja niinhän siinä sitten kävi, että lupasin yrittää tehdä kyseisen takin ja sovittiin jo mittaussessiosta. Kaikki vinkit siitä, miten kankaalle saisi painettua logon helposti otetaan vastaan!

Menita

Täällä on palattu takaisin Suomen kamaralle valittamaan pakkassäistä. Eilen kävin Helsingissä ja väitän että siellä on kyllä vielä kylmempää kuin Turussa!

Kun kerrankin vierailin pääkaupunkiseudulla, niin olihan mun aivan pakko käydä Menitassa. En ollut siellä koskaan ennen käynyt, mutta täytyy sanoa että lankavalikoima oli melkoisen vakuuttava! Jenkkiläisiä lankoja en juuri löytänyt, mutta muuten lankaa oli paljon ja useissa eri sävyissä. Mukaan lähti vain jotain pientä pinkkiä.


Täällä on myös pingotettu villapaitaa ja nyt jännitetään, millainen siitä tulee. Napit pitää vielä ommella kunhan tuo tuosta kuivuu.


Ja sitten vähän käsityötriviaa! Alla on kuva tossuista, jotka sain joululahjaksi suvun tossutaitaitajalta (tarkemmin sanottuna koko mun kahdeksanhenkinen perhe puolisoita ja poikaystäviä ja veljen vauvaa myöten sai samanlaiset tossut). Käsittääkseni nämä on tehty virkkaamalla. Kiinnostaisi tietää, onko joku lukijoista joskus nähnyt tai tehnyt itse vastaavia tossuja ja löytyykö näihin jostain ohjetta?


Tossut ovat aivan superloistavat käytössä. Näitä ei saa puhki kulumallakaan ja lisäksi tossut ovat erittäin lämpimät. Ja mikä jämälankaidea!

Oops, i did it again!

Mitäs sitä siinä oikein onkaan? Ei kai vaan kerä jos toinenkin lisää lankaa? Mun oli aivan pakko päästä koittamaan tätä ihanaa Rowanin unelmaa, kun niin paljon olen kuullut ihmisten sitä ylistävän. Ja lohdutan itseäni nyt sillä tiedolla, että vaikka tämä unelma maksoikin omaisuuden, niin Suomessa se olisi todennäköisesti maksanut vielä enemmän.

Jonkinlaista isohkoa perushuivia lähden näistä neljästä kerästä varmaan neulomaan. Vähän tosin arveluttaa, miltä tuo lanka mahtaa tuntua kaulaa vasten. Minulla on aika herkkä iho, joten yleensä en mohairia valitse, mutta luulen että tämä lanka saattaa kutista vähän vähemmän kuin mohairit yleensä.


Vietän viimeisiä päiviä Englannissa. Halusin antaa kämppiksilleni jotakin pientä, ja mistäpä muustakaan ne mut muistaisi kuin kotikutoisista villasukista!



Malli: Novitan eri villasukkaohjeita mukaillen
Lanka: Novita Nalle Aloevera
Puikot: 3 mm
Menekki: kumpaankin pariin noin yksi kerä

Harmittaa, ettei minulla ollut aikaa neuloa mitään koristeellisimpia sukkia. Myös lankavalinta kaduttaa. Tämä projekti muistutti taas, miksi en yleensä neuo mitään markettilangoista. Nalle-lanka tuntui inhottavalta sormissa, ei neuloutunut tarpeeksi tasaisesti ja kerillä ihan ok:lta vaikuttaneet värit näyttävät nyt valmiissa töissä turhan ärtsyiltä. Tylsän mallin ja kamalan langan ansiosta neulominen oli aikamoista väkisin yrittämistä. Jatkossa en enää aio kiusata itseäni, eli Novitan langat jääkööt kaupan hyllyyn ja seuraavaan sukkaprojektiin tulee vähän jotain muutakin kuin sileää neuletta, it's a promise!

Lahjan mukaan laitoin asianmukaiset hoito-ohjeet ja ei muuta kuin pakettiin!

Neuleet eivät neuloudu itsestään

Vietin juuri kolme viikkoa Suomessa joululomalla. Söin suklaata, kävin töissä ja vietin viikon Levin lumisissa maisemissa. Hain kesätöitä, stressasin koulutöistä. Blogin päivittäminen on venynyt, koska minulla on ollut niin kiire.

Vaihto-opiskeluni Englannissa päättyy reilun viikon päästä. Sain tänään kurssityöni tehtyä ja nyt voin hetken hengähtää ennen pakkausrumbaa ja Suomeen paluuta. Työn alla on tällä hetkellä pari paria ihan perussupisuomalaisia villasukkia Nalle-langasta, jotka aion antaa läksiäislahjoiksi kämppiksilleni, kahdelle ihanalle puolalaistytölle, joiden kanssa olen asunut tämän syksyn englantilaisessa omakotitalossa.

Neuletilanne on turhauttava. Turhauttavaa on se, että sukan tikuttaminen tylsistyttää, mutta kun ne on pakko saada valmiiksi. Uutta projektia ei enää kannata aloittaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Uutta lankaa ei voi ostaa, koska minulla on jo muutenkin ihan tarpeeksi suuria ongelmia saada maallinen omaisuus siirretyksi takaisin Suomen kamaralle. En ole vielä kertaakaan käynyt yhdessäkään Lontoon lankakaupassa, vaikka asun ihan Lontoon lähellä. Olisi aivan pakko saada nähdä ainakin yksi lankakauppa ennen lähtöä, mutta kuinka voisin olla ostamatta mitään lankaa?

Sitten ne kaikki keskeneräiset työt. Aiemmin esitelty Aspen Neck Cowl on kesken, koska lanka loppui ja uusi kerä odottaa Suomessa. Kotona on viimeisteltäviä neuleita, jotka ovat olleet paitsiossa koko syksyn, kun en ole päässyt niitä viimeistelemään. Lucy Cardigan odottaa, että ompelisin siihen napit kiinni. Tällainen Drops-takki on myös ihan loppusuoralla. Sillä kävi niin onnellinen tuuri, että lanka loppui kesken, kun enää yksi hiha on neulomatta. Samaa värierää tuskin saan enää mistään ja pahoin pelkään että Debbie Blissin Donegal Aran Tweedin kohdalla eri värierissä voi oikeasti olla merkittäviä värieroja. Sama yllätys kävi sen Minimalist cardin kohdalla, ja tilasinkin nyt heti yhden kerän lisää. Mustasta ei toivottavasti värieroa huomaa, toivotaan.

Suomessa odottaa keskeneräisenä myös Silk Kerchief ihanasta Norosta. Joskus kuukausia, kuukausia sitten aloin tahkomaan Venlan Chian ihanaa Biker Vestia 10 mm puikoilla ja siitäkin puuttuu rehellisesti vain jokin yksi silmukka ja yhden sauman päättely, vaikka koko työn neulomiseen meni aikaa varmaan puoli tuntia. Miten ihminen voi olla näin laiska?

Kyllähän näitä neuleprojekteja riittää. Vielä kun saisi jotain joskus valmiiksi asti :D.