Neuleet eivät neuloudu itsestään

Vietin juuri kolme viikkoa Suomessa joululomalla. Söin suklaata, kävin töissä ja vietin viikon Levin lumisissa maisemissa. Hain kesätöitä, stressasin koulutöistä. Blogin päivittäminen on venynyt, koska minulla on ollut niin kiire.

Vaihto-opiskeluni Englannissa päättyy reilun viikon päästä. Sain tänään kurssityöni tehtyä ja nyt voin hetken hengähtää ennen pakkausrumbaa ja Suomeen paluuta. Työn alla on tällä hetkellä pari paria ihan perussupisuomalaisia villasukkia Nalle-langasta, jotka aion antaa läksiäislahjoiksi kämppiksilleni, kahdelle ihanalle puolalaistytölle, joiden kanssa olen asunut tämän syksyn englantilaisessa omakotitalossa.

Neuletilanne on turhauttava. Turhauttavaa on se, että sukan tikuttaminen tylsistyttää, mutta kun ne on pakko saada valmiiksi. Uutta projektia ei enää kannata aloittaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Uutta lankaa ei voi ostaa, koska minulla on jo muutenkin ihan tarpeeksi suuria ongelmia saada maallinen omaisuus siirretyksi takaisin Suomen kamaralle. En ole vielä kertaakaan käynyt yhdessäkään Lontoon lankakaupassa, vaikka asun ihan Lontoon lähellä. Olisi aivan pakko saada nähdä ainakin yksi lankakauppa ennen lähtöä, mutta kuinka voisin olla ostamatta mitään lankaa?

Sitten ne kaikki keskeneräiset työt. Aiemmin esitelty Aspen Neck Cowl on kesken, koska lanka loppui ja uusi kerä odottaa Suomessa. Kotona on viimeisteltäviä neuleita, jotka ovat olleet paitsiossa koko syksyn, kun en ole päässyt niitä viimeistelemään. Lucy Cardigan odottaa, että ompelisin siihen napit kiinni. Tällainen Drops-takki on myös ihan loppusuoralla. Sillä kävi niin onnellinen tuuri, että lanka loppui kesken, kun enää yksi hiha on neulomatta. Samaa värierää tuskin saan enää mistään ja pahoin pelkään että Debbie Blissin Donegal Aran Tweedin kohdalla eri värierissä voi oikeasti olla merkittäviä värieroja. Sama yllätys kävi sen Minimalist cardin kohdalla, ja tilasinkin nyt heti yhden kerän lisää. Mustasta ei toivottavasti värieroa huomaa, toivotaan.

Suomessa odottaa keskeneräisenä myös Silk Kerchief ihanasta Norosta. Joskus kuukausia, kuukausia sitten aloin tahkomaan Venlan Chian ihanaa Biker Vestia 10 mm puikoilla ja siitäkin puuttuu rehellisesti vain jokin yksi silmukka ja yhden sauman päättely, vaikka koko työn neulomiseen meni aikaa varmaan puoli tuntia. Miten ihminen voi olla näin laiska?

Kyllähän näitä neuleprojekteja riittää. Vielä kun saisi jotain joskus valmiiksi asti :D.